7.4.2015

Toinen päivä elämästäni joka ei varmasti unohdu koskaan, tyttäremme syntymä. ♥

Esikoisen nopean syntymän vuoksi kehoitti lääkäri minua käymään gravidassa keskustelemassa toisen synnytyksen kulusta ja kuuntelemassa heidän mielipiteensä mahdollisesta vieläkin nopeammasta syöksysynnytyksestä. Gravidan lääkäri ehdotti minulle synnytyksen käynnistämistä 100km sairaalamatkan vuoksi. Ajatus käynnistämisestä sai minulle aikaan kylmiäväreitä ja suurta pelkoa. En nimittäin ole kuullut kovinkaan monen ihmisen suusta sen olevan hyvä kokemus. Päätin kuitenkin luottaa ammattilaisten sanaan ja suostua tähän. 

Tiistaina 7.4 saavuimme sairaalaan jossa kävimme vielä keskustelemassa lääkärin kanssa ja siirryimme saliin. Kalvot puhkaistiin puoli 12 aamupäivällä ja miltei heti siitä alkoi supistuksia tulemaan. Kätilöni muistutti joka käänteessä kivunlievityksen mahdollisuudesta. Supistukset olivat kivuliaita mutta jokaisen jälkeen pystyi hetkeksi rentoutumaan lämpötyynyn avulla. Jossain vaiheessa antoivat minulle kipupiikin joka ei tuntunut missään muussa kuin päässä. Hyvin nopeasti kuin napista olisi painettu supistukset muuttuivat hyvin kivuliaiksi ja tulivat tiuhaan ( en edes tiedä kuinka tiuhaan ) siinä vaiheessa kätilöni alkoi hoputtaa anestesialääkäriä paikalle. Lääkärin saavuttua sain spinaalipuudutuksen, joka vei kaikki kipuni pois. Kivuttomasta tilasta en kuitenkaan kauaa kerennyt nauttimaan kun ne palasivat lievänä takaisin ja olo oli jotenkin outo. Kysyin mieheltäni, että KEHTAANKO pyytää kätilöä tarkastamaan tilanteeni kipujen ja pienen ponnistuksen tarpeen vuoksi. Synnytyksessä mukana oleva opiskelija saapui juuri paikalle ja kerroin hänelle tuntemuksistani. Hän haki kätilön joka kertoi, että rupeamme ponnistamaan. Tässä vaiheessa hämmästelin mieheni kanssa tilannetta, että pienokainen olisi kohta sylissä. Taisi rakkaani kysyäkin, että tarvitsenko häntä edes viereeni. :D Hämmästelimme kuinka nopeasti asiat menivät ( edelleenkin korostaen kaikkia puheita pitkästä ja kauheasta käynnistämisestä ). Ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia ja meni omasta ja kätilön mielestä hienosti. Ja siinä, siinä hän oli, 2954g ja 47 cm oleva maailman suloisin pieni tyttö. ♥ Sitä hetkeä kun pienokaisen saa syliinsä ei unohda koskaan! 

Synnytykseni kestoksi tuli 3 tuntia ja 15 minuuttia. Oma kokemukseni käynnistyksestä oli aivan mahtava. Pää ja kroppa pysyivät koko ajan matkassa mukana ja mikä tärkeintä, osaava henkilökunta piti pikkuisesta ja minusta huolta. 

Nyt on hyvä olla, lapset. <3

Odottelua

Rv35+4

Viikkoja tänään 36+2. Jännittää niin, että se tekee välillä huonon olon. Kuinka kaikki menee, onko vauvalla kaikki hyvin, miten elämä muuttuu toisen pienen ihmisen tullessa taloon? Tämän tapaiset ajatukset pyörivät päässä päivittäin (tiedän se on normaalia). 

Voinnissani ei juuri ole tapahtunut muutoksia suuntaan eikä toiseen. Muutamia päiviä oli hyvin vaihtelevat mielialat ja tunteet. Olin välillä niin ärtyisä, että itseäkin hirvitti (saati kanssaeläjiä) mutta nyt oloni henkisesti on ollut parempi. Fyysisessä voinnissa ei suurempaa valittamista. Ystäväni eilen sanoi, että liikkumisestani on tullut hieman haastavamman näköistä kuin hetkisitten ja se kyllä pitää paikkansa. Sukkien laitto jalkaan saa minut ähisemään enemmän kuin punttisalitreeni. 

Odotan tätä pientä ihmettä, odotan sitä kun saan hänet syliin, odotan sitä niin paljon. <3

Lomalla

Kuudes vuosilomaviikko lähti tänään käyntiin ja 12.3. siirrytään jo äitiyslomalle. Raskausviikkoja tänään 32+2. Vauvaa varten kaikki alkaa olemaan valmista viimeisiä pieniä valmisteluja varten. Tänään postilaatikkoon kolahti kutsu poliklinikka käynnille Gravidaan raskausviikolle 38. Lähete sinne minulle tehtiin aikaisemman nopean synnytykseni vuoksi ja matkan sairaalaan joka meiltä on 100 km. Jännittäähän se kun ei tiedä tullaanko sieltä sitten kotiin pienen nyytin kanssa. Mahdollisuus siihen on.

Rv30

Viime viikolla meidän isikin oli talvilomaa viettämässä meidän kanssa. Lomalle emme olleet suunnitelleet sen suurempia mutta ystäväni käytyä kylässä sai hän puhuttua minut ympäri ja varaamaan kylpylähotelliin yöpymisen meidän perheelle. Olen todella huono viettämään öitä pois kotoa mutta ajattelin, että yksi yö menee vaikka nukkumatta ja niimpä viime perjantaina pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kohti Kalajokea. 

Ja kyllä kannatti lähteä! Poika nautti olostaan kylpylässä ja lasten sisäleikkipuistossa. Söimme hyvää ruokaa, kävimme kaupoilla ja rentouduimme. Reissu meni kaikinpuolin hienosti! 

Oma perhe on vaan kaikkein parhainta! <3

 

2 Raskauden kulku

Ajattelin kirjoittaa siitä kuinka raskauteni tähän saakka on sujunut. Näitä kun varmasti on mukava myöhemmin lukea, koska niin kuin tiedämme nämä asiat unohtuvat pian. :)

Rv 23

Raskauteni kaikinpuolin on sujunut hyvin. Edellisessä raskaudessa olin koulunpenkillä ja nyt tästä töissä joten väsymys alussa oli aivan kamalaa. Oikeastaan raskaus on hyvin pitkälti samanlainen kuin ensimmäisestäkin lapsesta kolmea asiaa lukuunottamatta; närästys, joka on vaivannut viikoilta 15 lähtien, selkäkivut jotka pakottavat aamulla nousemaan sängystä ylös helpottuakseen ja raudanpuute johon alettiin nyt syömään lääkettä. 

Liikuntaa olen pyrkinyt harrastamaan viikottain tietysti omaa kehoa kuunnellen. Ensimmäisessä raskaudessani kävin ryhmäliikuntatunneilla mutta kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa lopetin sen. Sen jälkeen liikuntamääräni on kasvanut huimasti ja mukaan on tullut salitreenit. Nyt olenkin keskittynyt enemmän saliin, koska siellä pystyy tekemään kaikkea mihin tuntee oman kehonsa kykenevän. Ryhmäliikuntatunneilla taas koen tekemäni sooloiluksi kun kaikki liikkeet eivät sovi ja sitten täytyy miettiä siinä hetkessä itselle hyvät liikkeet. Jokatapauksessa pyrin liikkumaan loppuun saakka tehden sitä mikä itsestä hyvälle tuntuu. Kuulun kuitenkin siihen kategoriaan jotka uskovat liikunnan tukevan raskautta ja sen kulkua hyvään suuntaan. Toisekseen liikunta itse jo pelkästään pääkopalleni tekee huisin hyvää enkä voisi kuvitellakaan luopuvani siitä jos ei ole pakko.:)

Raskausviikkoja tänään 24+5. <3