Ulkona

Mikäs sen ihanampaa tälläisenä päivänä kuin olla ulkona!  Me asumme rivitalossa joten pihaa ei tässä hirmuisesti ole ja pikkuinen kyllästyy aika äkkiä. Tänään päätimme ystäväni kanssa, että lähdetään lähellä olevaan puistoon ja siellähän pojat olisivat viihtyneet ties kuinka pitkään mutta kohta kolme kuukautta vanha kummityttöni oli asiasta  eri mieltä. :)

Viikonloppuna oltiin myös samaisten ystävien kanssa ajamassa jäällä rallia ja paistamassa makkaraa. Tuollaisia reissuja voisi tehdä useamminkin kun näkee kuinka lapset nauttii ja itse nauttii hyvästä seurasta! 

Mönkijä oli ehdottomasti päivän hitti! Parin päivän kuluttua pitäisi meille kotiutua samanlainen, isi kun halusi pojalle sellaisen! :)

Uni

Valtteri on nukahtanut pienestä pitäen hyvin mutta heräämisiltä emme ole välttyneet juurikaan. Pienenä vauvana tietysti heräsi rinnalle useasti mutta koska imetin häntä 1,5-vuotiaaksi, kokonaisia öitä siihen asti oli tasan yksi. Ystävälläni on taas juuri toisinpäin, nukahtaminen on ollut vaikeaa molemmilla lapsilla mutta yöt menevät paremmin kuin meillä. Kumpi lie parempi? En usko, että kumpikaan....

Kun lopetin imettämisen, meni pitkään, ettei poika herännyt yöllä laisinkaan mutta jostain syystä se on taas alkanut. Sen takia viime aikoina nukuimme aamulla pidempään koska yöt olivat mitä olivat. Olen miettinyt yhdeksi syyksi sitä, että tein vuorotyötä (Lapseni kun on paljon minun perääni).  Kun olin iltavuorossa tulin kotiin kymmenen jälkeen jolloin Valtteri on ollut nukkumassa. Niinä öinä heräämisiä tapahtui useammin. Liekkö vain tarkistanut, että olen tullut kotiin ja etten enää lähde pois. Ja taas jos olin yövuorossa, isänsä oli kertonut äidin tulevan aamulla  jolloin hän oli nukkunut heräämättä koko yön. Tiedä häntä.... Kohta se selviää kun alkaa päivätyö niin olen joka ilta kotona laittamassa poikaa nukkumaan. 

Noin kaksi viikkoa olen tiennyt uuden työni alkamisesta ja sen myötä alkanut kääntämään rytmejä kuntoon. Jospa sitten hoitoon lähteminen olisi helpompaa. Laitan pojan joka ilta viimeistään yhdeksältä nukkumaan ja herätyskello soi aamulla kahdeksalta. Päiväunille mennään yhden aikaan ja nukutaan mitä nukutaan. Tämä rytmi sopii meille kuin nenä päähän ja tällä mennään! :)

Hei hei Kartano

Eilen oli viimeinen työpäiväni Kangaskartanolla. Haikein mielin lähdin mutta innolla odotan uuden työni alkamista. Tämän viikon saamme pikkuiseni kanssa olla lomalla mutta ensi viikon maanantaina työnnän nenäni ihan uuteen paikkaan!

Tälläinen hienous koristaa jääkaappimme ovea, muistuttaen minua tuosta ihanasta paikasta!

Ystävyys

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtäikaa

myrskyä ja rauhaa,

eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä

miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.

Tommy Tabermann

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mutta ajattelin kirjoittaa minun ystävistäni ja siitä mitä he minulle merkkaavat. 

Tähän mennessä elämääni ystäviä on tullut ja mennyt. Joskus suren sitä kun osa heistä ei enää kuljekaan vierellä mutta toisaalta se on mahdollistanut nämä ystävät joita minulla nyt on. Jokin sanonta taisikin mennä tähän tapaan "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu". 

Olen sitä ihmistyyppiä, että päiväkin yksin tekisi minut hulluksi. Jos jostain syystä minulla ei ole mahdollisuutta nähdä ystäviäni, otan puhelimen käteen ja soitan. Olen ollut aina sellainen, että jos jokin asiaa vaivaa mieltä/tai tapahtuu jotain hyvää haluan puhua siitä heti jonkun kanssa. Ja yleensähän tämä joku on puolisoni tai ystäväni. Joskus jopa liian helposti luotan ihmisiin ja olen liian kiltti (tästä ystäväni minua välillä muistuttavat). Mutta haluan antaa mahdollisuuden muuttua ja antaa anteeksi jos toinen sitä pyytää. 

Tällä hetkellä suurin osa ystävistäni muodostuu muista äideistä. Raskaaksi tullessani jokin vain veti äiti-ihmisiä puoleeni. Ja tutustuinkin muutamaan tulevaan äitiin vaikkemme ennen tunteneet, tiesimme vain toisemme. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisimme ihan hyvin voineet tutustua jo paljon aikaisemmin ennen lapsia. He ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaimmat ystäväni. Emmekä me aina puhu vain lapsista vaan ihan kaikesta.  

En tarkoita nyt kirjoituksillani, etteikö vanhoista ystävistäni kukaan ole pysynyt rinnalla. Kyllä heitäkin on. Ja he ovat kultaakin kalliimpia. <3

Ystävyys on minulle yksi maailman tärkeimmistä asioista ja tulee aina olemaan. Siksi haluankin kiittää teitä ystäväni. Kiitos, että olette jaksaneet minua vaikka välillä olenkin täysi *****pää. Rakastan teitä! <3 

 

 

:)

Niin kuin viimeksi jo kirjoitinkin, työt ovat vieneet suurimmanosan ajastani viime päivinä. Kävin eilen työhaastattelussa paikassa jossa tehdään vain päivävuoroa. Tänä aamuna heräsin siihen kun puhelimeni soi ja ihminen siellä puhelimen päässä kertoi hyviä uutisia. Paikka oli MINUN! Mikä voisikaan olla parempaa kuin, että molemmat meistä ovat päivät töissä mutta illat aina kotona. 

Nykyisessä työpaikassani ei ollut mitään vikaa, rakastin sitä.  Ainoastaan yövuorot tekivät pahaa, koska niiden jälkeen nukkuminen oli hyvin minimaalista ja muutenkin vaikeaa. Ja koska ne olivat kuitenkin pakollisia pieneen työryhmään perustuen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Nyt odotan innolla uuden työni alkamista. Ja etenkin Valtterin hoidon käynnistymistä. Molemmat jännittää mutta uskon, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin. 

Oma perhe, on tärkein<3

 

Töitä

Mitäkö kuuluu, tekstin otsikko kertoo kaiken. Viisi päivää on mennyt nyt iltavuoroa ja huomenna starttaisi kolme yötä. Ja koska olen hieman tunnevammainen poden huonoa omaatuntoa, että käyn töissä ja joudun olemaan erossa rakkaimmistani. Mutta pakkohan se on töitä tehdä, jotta heillä olisi hyvä olla. Onneksi tämän jälkeen on viiden päivän vapaat!

Ja ne viisi päivää annan täysin tälle pienelle miehelle. Luvassa nimittäin olisi 2-vuotis syntymäpäivien järjestelyä ja juhlimista. Luoja, kaksi vuotta... Aika menee liian äkkiä. Vauvakuume kasvaa kasvamistaan, pienen miehen kasvettua koko ajan enemmän. Onneksi sain hetki sitten pienen pienen kummitytön jota voi käydä paijaamassa. <3