Joulu

tuli oltua töissä, mutta onneksi aikaa jäi myös kotiin. Koska perheemme on aikas suuri ja asuntomme pieni jaoimme kyläilypäivät eripäiville. (toivottavasti ensi jouluna olisi iso talo ja mahdollisuus olla yhdessä) Aatonaattona yövuorosta selvittyäni kävimme mummuni ja pappani luona jonne enoni oli tullut Turusta. Aattona olin aamuvuorossa töissä. Onneksi ihana työporukkani ymmärsi, että minulla on pieni lapsi ja päästivät lähtemään aikaisemmin kotiin. Tulin kotiin, pöytä oli katettu ja aloimme pikimmiten syömään jouluruoan ennen kuin vanhempani, anoppini ja pukki tulisi kylään. 


No sitten tämä valkopartainen herra asteli pihamaalla ja Valtteri sen nähdessään tarrautui minuun kiinni kuin takiainen. Hän tärisi ja tutisi kun menimme olohuoneeseen sohvalle pukkia odottamaan. Kun pukki viimein tuli sisälle ja tervehti Valtteria, hän nosti pikku kätensä pystyyn ja sanoi hiljaisella äänellä "päi" (päivää). Ukko kysyi, "Onkos täällä kilttejä lapsia?" Johon Valtteri edelleen hiljaisella äänellä vastasi "niin". 

 Kunnes poikani tajusi, että mies on ihan mukava ei lahjojen hakeminen pukin kädestä ollut paha juttu ollenkaan! Varsinkin kun niitä tuli koko ajan lisää!

Oli aika sanoa hyvästit pukille mutta me tehtiin se varmimman kaavan mukaan! Niin kaukaa kuin mahdollista! :)

Joulun idea mielestäni näin "aikuisena" on yhdessäolo. Koska perhe on tärkein! <3