Yleensähän lähihoitajan koulutus kestää kolme vuotta, mutta minä menin vähän pidemmän kaavan kautta. 5-vuotta takana mutta vihdoin ja viimein paperit sain. Peruskoulun jälkeinen koulunkäyntini ei ollut siitä kehuttavimmasta päästä... Hirmuisesti poissaoloja ja keskittyminen tunnilla oli minimaalista. Siihen mukaan lukien kaksi koulun vaihdosta. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että en koskaan tule saamaan ammattia itselleni mutta ihme sissi olin kun sitkutin vain menemään ja tässä sitä ollaan. Suurin herätys joka sai minut ottamaan itseäni niskasta kiinni oli tieto pienestä ihmisestä vatsassani. Tajusin, että sen eteen täytyy tehdä työtä jotta pystyy myös taloudellisesti huolehtimaan perheestään. Mutta eikös eräs sanonta kuulu näin "parempi myöhään, kuin ei milloinkaan."
Tänään se sitten alkaisi, pitkä työrupeama ennen eläkettä! :) Ehkä parempi, ettei mieti sitä vielä.
Saan olla onnellinen. On työpaikka, ihana perhe ja ihania ystäviä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti