Mitä meille kuuluu?

Pitkästä aikaa on hetki jolloin malttaa istahtaa alas ja kirjoittaa. Mies ja lapsi nukkuu, itse odotan ystävän soittoa joka hakee minut salille. Mutta sitä ennen itse asiaan. ;)

Yhtenä päivänä elokuussa juttelin aamulla äitini kanssa puhelimessa. Puhuimme muistaakseni turvotuksesta josta olin kärsinyt jo jonkin tovin. Äitini totesi ennen puhelun päätyttyä, että hänellä on sellainen olo, että minä olisin raskaana. Tietysti raskaus oli toivottu ja odotettukin mutta olin varma, ettei näin ole käynyt. Jostain kumman syystä puhelun päätyttyä ajattelin kuitenkin tehdä testin koska kaapissa oli niitä muutamia valmiina. Kuukautiset eivät olleet kuin kaksi päivää myöhässä ja olivat epäsäännölliset olleet jo pitkään joten mahdollinen raskaus ei käynyt mielessänikään, kuitenkin tein testin ja se oli POSITIIVINEN!

Nämä kaksi viivaa tikussa saivat tämän naisen pyörimään ympyrää talossa kyyneleitä vuodattaessa. Otin puhelimen käteen ja soitin parhaalle ystävälleni ja miehelleni. Ja sitä onnen määrää! Vaikka raskautta oltiin toivottu vuosi, silti se tuli samallalailla puskista niin kuin ensimmäinenkin raskauteni. Olin niin ONNELLINEN!

Tälläistä meillä kuuluu tällä hetkellä. Raskausviikkoja on tänään 24 ja lomaan jäljellä 4 viikkoa. Nyt valmistauduttava salille hikoilemaan! Palaan asiaan pian. :)

 

Kesä(kö)

Oli puhetta, että seuraava blogitekstini olisi treeneistä mutta päätinkin vaihtaa aiheen siihen mitä ollaan eniten nyt tehty. Tämä kesä on ollut aikasmoinen. Vettä sataa miltei päivittäin ja ulos ei nenäänsä ilman kunnon vaatetusta edes ole mahdollista pistää. Uuden kodin pihahommia olemme sateesta huolimatta yrittäneet kaiken aikaa tehdä. Joitakin puskia on tästä pihasta pois otettu. Omistaja kun tykkää yhtä yksinkertaisesta, kuin itsekin on. ;) 

Ainut asia mikä sateen vuoksi viivästyi ja on edelleen kesken on terassien käsittely. Uhmasimme kuitenkin säätä ja katetun terassin öljysimme viime viikonloppuna. Pieni mies oli tietysti näissä hommissa mukana ja hän sai maalata äidiltä keskenjääneet puutarhakalusteet. :) Mietimme pitkään, että mikä väri meidän terassin lattiaan sopisi ja koska minä en henkilökohtaisesti siitä perinteisestä ruskeasta väristä pidä päätimme öljytä sen harmaaksi. Lopputulos miellyttää silmää hyvinkin paljon.

Tuossa sitä eilenkin istuimme, kuuntelimme ukkosta ja sateenropinaa. 

Vielä olisi kesken etupihan terassi, jonka käsittely ei tule onnistumaan ennen kuin sateet ovat pari päivää poissa. Säätiedotusta kovasti seuranneena ensi viikolla tai jo nyt viikonloppuna tämä operaatio saattaisikin onnistua. 

Reilun viikon päästä alkaisi tämän perheen vanhemmilla kauan odotettu loma. Heti loman alkuun varasimme juuri äsken ystäväni kanssa mökin ähtäristä. Sitä kovasti odotellessa ja toivotaan, että kelit suosivat meitä silloin.:)

Kaksin

 

Toinen viikko, kaksin pojan kanssa starttasi tänään!  Meidän isi on nyt jonkun aikaa reissuhommissa ja me saadaan kokeilla millaista arki kaksin onkaan. Viime viikko meni äkkiä ohi koska tekemistä oli milloin mitäkin. Lukuunottamatta ihania säitä, jotka hellivät meitä miltei koko viikon! 

Valtterille isistä erossa oleminen tuotti eniten tuskaa iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta muuten poika otti asian hyvin. Jopa tuntui, että uhma hävisi viikoksi johonkin. ;) Toivottavasti tämä viikko menisi yhtä hyvin! :)

Pakko sanoa kun on tottunut siihen, että on toinen koko ajan hirmuisesti apuna niin jotkut asiat saattavat tuntua hieman vaikealle kun niitä toisia käsiä ei olekaan. Joku varmasti haluaisi näiden minun sanojen jälkeen heittää minua kaulimella mutta ihan oikeasti se tuntuu itsestä juuri sille ja siksi nostankin hattua kaikille, jotka ovat yksin lastensa kanssa. :) 

Mutta nyt tahdon nauttia näistä hetkistä pojan kanssa! Palaan pian, luvassa treenikuulumisia! :)

 

Mitä kuuluu treenirintamalle?

Ystäväni houkutteli minua lähtemään mukaan oman salin penkkikisoihin.

Ja sitä houkuttelua kuului myös oman salin miehiltä. Ensimmäinen vastauksenihan oli tunnetusti " en varmasti lähde nolaamaan itseäni sinne", emmehän koskaan ole penkkiä treenikaverini kanssa sen kummemmin harjoitelleet. Ystäväni innostui ajatuksesta koko ajan enemmän ja loppujen lopuksi se menikin niin, että hän oli jo päättänyt meidän menevän sinne! :)

No sielläpä sitä sitten eilen oltiin, "nolaamassa itsemme". Teimme toistoja, joka määräytyi oman painon mukaisesti. Minulle puntari näytti 58,2 ja penkkiin laitettiin sen mukaisesti 40 kg. Tulos oli 6x40kg.... No joo huono tälläiselle joka haluaa kaiken heti nyt. Mutta jälkeenpäin ajateltuna olen aikas kiitollinen sinnikkäälle ystävälle, joka pakotti minut lähtemään. Ei tämä mitään noloa ollut, saimme kokemusta ja tästä ei ole suunta kuin ylöspäin! Syksyllä on tulossa uudet kisat ja voitte olla varmoja, että nämä kaksi näkyy siellä! 



Treeni kulkee muuten mukavasti. Otettiin ystävän kanssa nettitreenistä vuoden saliohjelma, ohjelma vaihtuu kuukauden välein. Ei tätä ainakaan lakkaa rakastamasta, se on jo niin veressä! 

Pitäkäähän ihtestänne huolta! <3

Kuvaaja Annika Liinanki.

 

Äitienpäivä numero 3

Ihanaa äitienpäivää!

Unelma....

....Joka toteutui muutamia viikkoja sitten, ostettiin oma talo. <3

Olemme pitkään katsastelleet omakotitaloja mutta sitä oikeaa ei vain meinannut löytyä. Kun asuntojen katselu alkoi hiipua mieheni huomasi netissä ilmoituksen pienestä omakotitalosta lähistöllä. Kuvia ilmoituksessa ei ollut ainoastaan hinta ja koko. "Noin halpa, noin pieni, se on varmasti pommi" olivat minun ajatukseni. Onneksi mies ei antanut periksi vaan passitti minut oitis hänen kanssaan katsomaan taloa. 

 Kun astuimme sisään taisi ensimmäinen sanani olla "IHANA". Koko asunto remontoitu lattiasta kattoon ja juuri niin neutraaleilla väreillä mistä itsekin tykkään. Kaikki oli selvää alusta pitäen, rakastuin. Piinaava kuukausi oli edessä ja hermot niin riekaleina, että siitä sai kärsiä niin perheeni kuin ystävänikin. Kiitos heille, että jaksoivat. <3 

Talossa ei ole kuin 77 neliötä mutta jokainen neliö on käytetty hyvin. Pihaa on vajaa tuhat neliötä, joka on tälläiselle "kasvien murhaajalle" ihan hyvä juttu. Piirrustukset laajennusta varten ovat valmiina eli jossain vaiheessa edessä olisi laajennus operaatio. Talo on juuri passeli meille. 

Nyt tässä ollaan asuttu muutama viikko ja en voi muuta sanoa kuin,

Koti on maailman paras paikka.<3

 

Elossa ollaan!

Pitkästä aikaa hetki kun olen kotona ja aikaa jää myös blogiin. Päiväuniaika. :) Uudessa työssäni olen nyt ollut kolme viikkoa ja pidän työstäni kovasti! Työaika on mitä parhain, asiakkaat ja työkaverit ihania! Ei valittamista. 

Viikot kuitenkin menevät ohi huomaamatta. Olet päivät töissä, töiden jälkeen reenaamaan ja illat sitä haluaa olla oman pesueen kanssa joten aikaa tälläiseen ei oikein meinaa jäädä. Eipähän pääse kyllästymään. :)

Uusi työni on siis tuntunut hyvälle. Työkaverit ovat ottaneet minut porukkaan oikein hyvin, samoiten myös asiakkaat. Valtterilla piti alkaa hoito silloin kun työni alkoivat mutta siinä suhteessa tuli hieman mutkia matkaan.... Hoitotäti piti vaihtaa siinä välissä ja nyt hoidon tulisi alkaa maaliskuun alusta. Mutta vaihdosta en ole yhtään harmissani. Tuleva hoitaja on mitä parhain!

 

 Treenaaminen on jatkunut samalla mallilla kuin ennenkin. Kolme kertaa viikossa salilla, yksi bodypump tunti ja yksi funkkis tunti. Samalla saliohjelmalla tehnyt nyt koko ajan ja tarkoitus vielä jatkaa hetki. Sitten ajattelin kokeilla muutamia viikkoja tehdä isoilla painoilla ja vähemmän toistoja! Jes, tuskin maltan odottaa! 

Joskus taisin siitä kirjoittaakin, että tarvitsen piiskurin salille mukaan mutta se ajatusmaailma on nyt muuttunut. Treenikaverit ovat olleet vähissä mutta olen saanut verenmaun suuhun yksinkin. Tottakai aina on mukavempi kun saa kaverin mukaan ja se tuo oman plussansa treeniin ja etenkin jos haluaa kokeilla isoilla painoilla niin varmistaja olisi siinä hyvä olla!

Perheen kanssa ollaan vietetty paljon aikaa ulkoillen, ystävien luona kyläillen ja yhteisistä ajoista nauttien. <3 Meillähän on haaveena omakotitalon osto joten talojakin ollaan käyty paljon katselemassa ja ehkä siellä jo vaihtoehtoja olisikin. ;) 

Jotkut pöpöt meillä tällä hetkellä mylvää nimittäin poika ja mies molemmat hieman tukkoisia. Onneksi vain vähän eikä se estä meitä touhuamasta! :) 
Tänään pääsen hyvän ystäväni kanssa ulos syömään! <3 Arjen pieniä suuria iloja!


Tälläistä nyt tällä kertaa, yritän palata pian linjoille! :)

 




 

Ulkona

Mikäs sen ihanampaa tälläisenä päivänä kuin olla ulkona!  Me asumme rivitalossa joten pihaa ei tässä hirmuisesti ole ja pikkuinen kyllästyy aika äkkiä. Tänään päätimme ystäväni kanssa, että lähdetään lähellä olevaan puistoon ja siellähän pojat olisivat viihtyneet ties kuinka pitkään mutta kohta kolme kuukautta vanha kummityttöni oli asiasta  eri mieltä. :)

Viikonloppuna oltiin myös samaisten ystävien kanssa ajamassa jäällä rallia ja paistamassa makkaraa. Tuollaisia reissuja voisi tehdä useamminkin kun näkee kuinka lapset nauttii ja itse nauttii hyvästä seurasta! 

Mönkijä oli ehdottomasti päivän hitti! Parin päivän kuluttua pitäisi meille kotiutua samanlainen, isi kun halusi pojalle sellaisen! :)

Uni

Valtteri on nukahtanut pienestä pitäen hyvin mutta heräämisiltä emme ole välttyneet juurikaan. Pienenä vauvana tietysti heräsi rinnalle useasti mutta koska imetin häntä 1,5-vuotiaaksi, kokonaisia öitä siihen asti oli tasan yksi. Ystävälläni on taas juuri toisinpäin, nukahtaminen on ollut vaikeaa molemmilla lapsilla mutta yöt menevät paremmin kuin meillä. Kumpi lie parempi? En usko, että kumpikaan....

Kun lopetin imettämisen, meni pitkään, ettei poika herännyt yöllä laisinkaan mutta jostain syystä se on taas alkanut. Sen takia viime aikoina nukuimme aamulla pidempään koska yöt olivat mitä olivat. Olen miettinyt yhdeksi syyksi sitä, että tein vuorotyötä (Lapseni kun on paljon minun perääni).  Kun olin iltavuorossa tulin kotiin kymmenen jälkeen jolloin Valtteri on ollut nukkumassa. Niinä öinä heräämisiä tapahtui useammin. Liekkö vain tarkistanut, että olen tullut kotiin ja etten enää lähde pois. Ja taas jos olin yövuorossa, isänsä oli kertonut äidin tulevan aamulla  jolloin hän oli nukkunut heräämättä koko yön. Tiedä häntä.... Kohta se selviää kun alkaa päivätyö niin olen joka ilta kotona laittamassa poikaa nukkumaan. 

Noin kaksi viikkoa olen tiennyt uuden työni alkamisesta ja sen myötä alkanut kääntämään rytmejä kuntoon. Jospa sitten hoitoon lähteminen olisi helpompaa. Laitan pojan joka ilta viimeistään yhdeksältä nukkumaan ja herätyskello soi aamulla kahdeksalta. Päiväunille mennään yhden aikaan ja nukutaan mitä nukutaan. Tämä rytmi sopii meille kuin nenä päähän ja tällä mennään! :)

Hei hei Kartano

Eilen oli viimeinen työpäiväni Kangaskartanolla. Haikein mielin lähdin mutta innolla odotan uuden työni alkamista. Tämän viikon saamme pikkuiseni kanssa olla lomalla mutta ensi viikon maanantaina työnnän nenäni ihan uuteen paikkaan!

Tälläinen hienous koristaa jääkaappimme ovea, muistuttaen minua tuosta ihanasta paikasta!

Ystävyys

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtäikaa

myrskyä ja rauhaa,

eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä

miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.

Tommy Tabermann

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mutta ajattelin kirjoittaa minun ystävistäni ja siitä mitä he minulle merkkaavat. 

Tähän mennessä elämääni ystäviä on tullut ja mennyt. Joskus suren sitä kun osa heistä ei enää kuljekaan vierellä mutta toisaalta se on mahdollistanut nämä ystävät joita minulla nyt on. Jokin sanonta taisikin mennä tähän tapaan "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu". 

Olen sitä ihmistyyppiä, että päiväkin yksin tekisi minut hulluksi. Jos jostain syystä minulla ei ole mahdollisuutta nähdä ystäviäni, otan puhelimen käteen ja soitan. Olen ollut aina sellainen, että jos jokin asiaa vaivaa mieltä/tai tapahtuu jotain hyvää haluan puhua siitä heti jonkun kanssa. Ja yleensähän tämä joku on puolisoni tai ystäväni. Joskus jopa liian helposti luotan ihmisiin ja olen liian kiltti (tästä ystäväni minua välillä muistuttavat). Mutta haluan antaa mahdollisuuden muuttua ja antaa anteeksi jos toinen sitä pyytää. 

Tällä hetkellä suurin osa ystävistäni muodostuu muista äideistä. Raskaaksi tullessani jokin vain veti äiti-ihmisiä puoleeni. Ja tutustuinkin muutamaan tulevaan äitiin vaikkemme ennen tunteneet, tiesimme vain toisemme. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisimme ihan hyvin voineet tutustua jo paljon aikaisemmin ennen lapsia. He ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaimmat ystäväni. Emmekä me aina puhu vain lapsista vaan ihan kaikesta.  

En tarkoita nyt kirjoituksillani, etteikö vanhoista ystävistäni kukaan ole pysynyt rinnalla. Kyllä heitäkin on. Ja he ovat kultaakin kalliimpia. <3

Ystävyys on minulle yksi maailman tärkeimmistä asioista ja tulee aina olemaan. Siksi haluankin kiittää teitä ystäväni. Kiitos, että olette jaksaneet minua vaikka välillä olenkin täysi *****pää. Rakastan teitä! <3 

 

 

:)

Niin kuin viimeksi jo kirjoitinkin, työt ovat vieneet suurimmanosan ajastani viime päivinä. Kävin eilen työhaastattelussa paikassa jossa tehdään vain päivävuoroa. Tänä aamuna heräsin siihen kun puhelimeni soi ja ihminen siellä puhelimen päässä kertoi hyviä uutisia. Paikka oli MINUN! Mikä voisikaan olla parempaa kuin, että molemmat meistä ovat päivät töissä mutta illat aina kotona. 

Nykyisessä työpaikassani ei ollut mitään vikaa, rakastin sitä.  Ainoastaan yövuorot tekivät pahaa, koska niiden jälkeen nukkuminen oli hyvin minimaalista ja muutenkin vaikeaa. Ja koska ne olivat kuitenkin pakollisia pieneen työryhmään perustuen minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Nyt odotan innolla uuden työni alkamista. Ja etenkin Valtterin hoidon käynnistymistä. Molemmat jännittää mutta uskon, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin. 

Oma perhe, on tärkein<3

 

Töitä

Mitäkö kuuluu, tekstin otsikko kertoo kaiken. Viisi päivää on mennyt nyt iltavuoroa ja huomenna starttaisi kolme yötä. Ja koska olen hieman tunnevammainen poden huonoa omaatuntoa, että käyn töissä ja joudun olemaan erossa rakkaimmistani. Mutta pakkohan se on töitä tehdä, jotta heillä olisi hyvä olla. Onneksi tämän jälkeen on viiden päivän vapaat!

Ja ne viisi päivää annan täysin tälle pienelle miehelle. Luvassa nimittäin olisi 2-vuotis syntymäpäivien järjestelyä ja juhlimista. Luoja, kaksi vuotta... Aika menee liian äkkiä. Vauvakuume kasvaa kasvamistaan, pienen miehen kasvettua koko ajan enemmän. Onneksi sain hetki sitten pienen pienen kummitytön jota voi käydä paijaamassa. <3