Ystävyys

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtäikaa

myrskyä ja rauhaa,

eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä

miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.

Tommy Tabermann

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Mutta ajattelin kirjoittaa minun ystävistäni ja siitä mitä he minulle merkkaavat. 

Tähän mennessä elämääni ystäviä on tullut ja mennyt. Joskus suren sitä kun osa heistä ei enää kuljekaan vierellä mutta toisaalta se on mahdollistanut nämä ystävät joita minulla nyt on. Jokin sanonta taisikin mennä tähän tapaan "kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu". 

Olen sitä ihmistyyppiä, että päiväkin yksin tekisi minut hulluksi. Jos jostain syystä minulla ei ole mahdollisuutta nähdä ystäviäni, otan puhelimen käteen ja soitan. Olen ollut aina sellainen, että jos jokin asiaa vaivaa mieltä/tai tapahtuu jotain hyvää haluan puhua siitä heti jonkun kanssa. Ja yleensähän tämä joku on puolisoni tai ystäväni. Joskus jopa liian helposti luotan ihmisiin ja olen liian kiltti (tästä ystäväni minua välillä muistuttavat). Mutta haluan antaa mahdollisuuden muuttua ja antaa anteeksi jos toinen sitä pyytää. 

Tällä hetkellä suurin osa ystävistäni muodostuu muista äideistä. Raskaaksi tullessani jokin vain veti äiti-ihmisiä puoleeni. Ja tutustuinkin muutamaan tulevaan äitiin vaikkemme ennen tunteneet, tiesimme vain toisemme. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisimme ihan hyvin voineet tutustua jo paljon aikaisemmin ennen lapsia. He ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaimmat ystäväni. Emmekä me aina puhu vain lapsista vaan ihan kaikesta.  

En tarkoita nyt kirjoituksillani, etteikö vanhoista ystävistäni kukaan ole pysynyt rinnalla. Kyllä heitäkin on. Ja he ovat kultaakin kalliimpia. <3

Ystävyys on minulle yksi maailman tärkeimmistä asioista ja tulee aina olemaan. Siksi haluankin kiittää teitä ystäväni. Kiitos, että olette jaksaneet minua vaikka välillä olenkin täysi *****pää. Rakastan teitä! <3